Kari Hagfors

Golfin loukkuun jäin 18 vuotta sitten. Minut ohjattiin siihen antamalla syntymäpäivälahjaksi golfbägi. Autolomalla Skotlannissa tosin mietin, oliko ratkaisu sittenkään oikea, koska ajoitpa etelästä pohjoiseen tai idästä länteen, niin aina satoi.

Siellä sattui myös aloittelijalle hauskin tapaus, kun eräällä kentällä ostin green feen, marssin oitis ykkösteelle ja ryhdyin pelaamaan. Kolmannella väylällä kaksi herrasmiestä tavoittivat minut kysyen Sir, what was your teetime. Ollakseni nokkela, vastasin että Sirs I got my tea at nine o`clock in the hotel. Purskahtivat nauruun ja pyysivät liittymään seuraan.

Toinen aloittelijan herkkä hetki oli, kun pro kysyi, että kertooko hän kaikki ne lyönnissäni olevat 54 virhettä, vai myynkö varusteet hänelle. Sepä jäikin ensimmäiseksi ja viimeiseksi opetuskerrakseni. Päätin näyttää ja laskea tasoitukseni ”nopeasti” ja niinhän se kolmessa vuodessa putosi 54:stä 12:een, josta edelleen 9.2:een nousten vähän pelaamisen seurauksena sitten takaisin 11:een.

Golfin viehätys piilee sen ”pirullisen” haastavassa tasoitusjärjestelmässä. Pelaat itseäsi vastaan ja voittamalla itsesi voitat usein myös muut. Perfektionistille laji on haastavin. Tiedät, miten pitää toimia, mutta käytännössä et pysty siihen. Raivostuttavaa! Toisaalta todellinen onnistuminen peittää alleen monet epäonnistumiset. Näin tapahtui minulle Tunisiassa Le Foret kentän 4 väylällä holarin muodossa.

Sosiaalisuus on yksi golfin parhaita puolia. Pelaatpa missä tahansa, niin pääset kierroksen aikana tutustumaan mielenkiintoisiin ihmisiin. Kansainvälisyys on toinen, ja ulkomailla pelaaminen siksi erinomaisen puoleensa vetävää. Kyllä auringossa pelaaminen on myös ohittamaton juttu. Pelaamisen ohella olen saanut mielenkiinnolla kokea myös lajin järjestöllistä puolta Sea Golf Rönnäsin ja Porvoo Golfin puheenjohtajana sekä Golfliiton pääsihteerinä.

OnGolf- isäntänä seuraavilla matkoilla:

1.11, 8.11 ja 15.11 Belek ja 21.12 ja 28.12 Port El Kantaoui
6.4. ja 13.4. ja 20.4  Belek Sirene